maanantai 30. lokakuuta 2017

tiistai 3. lokakuuta 2017

Vihdoin koepaikka ja odotettu tulos

Heinäkuusta saakka olen yrittänyt saada koepaikkaa jälkikokeeseen. Kiitos Palveluskoiraliiton sm-kisoihin liittyvän päätöksen on koepaikan saaminen voi-luokkaan ollut vähintäänkin epätoivoista. Tätä menoa ensi vuoden sm-kisoissa ei kovin montaa koiraa ole ja ei kyllä parhaimmat ole siellä palkinnoista mittelemässä, vaan ne jotka ovat syystä tai toisesta saaneet koepaikkoja.

Viimeinen mahdollisuus saada koepaikka onnisti, kun sain paikan Hämeenkyrön kokeisiin.

Jäljelle lähdettiin Sisun tyyliin vauhdikkaasti ja jälki nousi oikeaan suuntaan. Miltei heti noston jälkeen tuli odottamaton koirahäiriö, kun koiranulkoiluttaja päätti tulla ulkoiluttamaan koiraansa meidän jäljelle, vaikka näki, että lähdettiin janalta ja tuomari sekä koetoimitsija olivat siinä myös. Koetoimitsija oli miettinyt, että huuta ihmiselle, että voisiko odottaa edes pari minuuttia, että ehdimme alta pois. Koira oli reagoinut meihin kuitenkin niin vahvasti, että omistaja oli pysähtynyt ja pääsimme jatkamaan matkaa ilman lähikontaktia. Jälki meni hyvin ja sää oli täydellinen jäljestykseen. Kuuden kepin kanssa tultiin pois.

Esineruudussa Sisu työskenteli keskittyneesti ja toi esineet hyvin. Tuomarin mielestä työskentely oli voimakasta ja esineitä Sisu käsitteli korrektisti. Täydet pisteet esineistä.

Jännitys tiivistyi, sillä nyt oli hyvät mahdollisuudet ykköstulokseen. Tottikseen menin siis vähemmän rentona. Meillä oli ensin liikkeet ja Sisu työskenteli kokonaisuudessaan hyvin ja mielentila pysyi aika hyvänä. Liikevirhe tuli hypyssä, jossa Sisu tuli paluuhypyn kiertäen. Heitin vinoon ja se oli varmasti osasyy kiertoon. Pisteitä meni siinä paljon, mutta muuten tuomari tykkäsi meidän tekemisestä kovasti. Arvostelusta en paljon muista, kun jännitin pisteitä. Arvostelu alkoi sillä, että "koira tekee voimakasta työskentelyä koko suorituksen ajan" ja tästä olin tyytyväinen, sillä tätä mielentilaa ollaan taas tämä kesä työstetty. Tottispisteet 87p. ja siinä varmistui ykköstulos.

Loppupisteet maasto 199, tottis 87 eli 286p. sijoitus yllätyksekseni 2. (voittajaluokassa 9 koiraa). Kolmas ykköstulos ja niinpä Sisu on vahvistusta vaille Suomen käyttövalio. Saavutus tuntui tosi hyvälle, koska vaihdoimme pk-jälkiharrastajaksi vasta pari vuotta sitten. Tuomari yllytti kovasti lähtemään sm-kisoihin, mutta niin paljon en kokeissa käynnistä tykkää, että jaksaisin uudelleen hakea tuloksia jäljen voittajaluokasta. Jos kokeisiin vielä menen, niin sitten mennään muihin lajeihin eikä epätoivoisesti yritetä metsästää koepaikkoja.




Tämä blogin päivitys on ollut tauolla koko kesän, mutta käytiin me kesällä tekemässä rally-tokon tuplakisoissa kaksi hyväksyttyä rataa. Ekalta radalta voitto ja tuomarin palkinto ja toiselta toinen sija. Pisteet 96p. ja 81p. koulutustunnus RTK3. Lämmin oli päivä ja toisella radalla Sisu ei ollut enää yhtään vireessä.

Tässä oli tämän vuoden kokeet. Nyt treenaillaan syksyllä vähän hakua ja erilaisia esine-etsintäjuttuja tulevaisuuden koitoksia varten.


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Maastoa, rallya ja kouluttautumista

Maaliskuun viimeinen viikonloppu kului Helsingisssä. Osallistuin koulutukseen, jossa aiheena ongelmakäytökset ja niiden hoito. Koulus oli suunnattu eläinlääkäreille ja eläintenkouluttajille. Tämä oli siis puhtaasti työhön eikä harrastuksiin liittyvää koulutusta. Virkistävää tavata kollegoita ja olla vähän eri maisemissa.





Huhtikuun alussa kisasimme Sisun kanssa ensimmäistä kertaa rallyn voittajaluokassa. Sisu jätti yhden perusasennon tekemättä enkä tietysti huomannut sitä. No jatkossa muistan toivottavasti sen verran vilkaista, että varmistan asian :) Yhden käännöskyltin uusin, mutta se taisi olla hätävarjelun liioittelua. Käännöksessä Sisu jäi puolenvaihdossa vähän mun taakse, mutta ei se kyllä kympin virhe olisi ollut. Tuloksena VOI 86p. ja 3. sija.



Nyt on jäljestyskausi korkattu, joten rallyt saa jäädä odottelemaan ensi talvea. Esineruutua ja jälkeä on pari treeniä ehditty tekemään. Esineruudun Sisu on tehnyt hyvin ja jälkikin on ollut huomattavasti tarkempaa, kun parin edellisen kevään ensimmäiset treenit. Tästä jatketaan metsäilyä eri lajien merkeissä.

Pilkku-pappa on tietty kans päässyt metsätreeneihin :)



tiistai 21. maaliskuuta 2017

Älkää ampuko viestintuojaa

Kevät kolkuttelee ihanasti aivan oven takana!

Talven aikana ollaan pääasiassa lenkkeilty ja liikuttu paljon metsässä. Olen saanut kuntoutettua omaa selkääni taas askeleen paremmaksi ja liikkuminen alkaa taas tuntua nautinnolta. Koirat ovat käyneet säännöllisesti hierojalla ja Pilkku sai kuurin akupunktiota. Näillä ollaan talvi pärjäilty vaikka melkein koko talven olleet liukkaat kelit ovat tuoneet lisähaastetta niin omaan kuin koirien liikkumiseen. Nastakengillä kuljettujen kilometrien määrä on varmasti tuplat verrattuna normaaleilla talvikengillä kuljettuihin. Metsäpoluilla liukkaus jatkuu edelleen.

Uusi laji lähti kokeiluun marras-joulukuun tietämillä. Aloitettiin treenikaverin kanssa viestin harjoitteleminen ihan uteliaisuuttamme ja kokeillaksemme jotakin uutta. Välimatkaa meillä on jonkin verran, joten kerran viikossa olemme tavanneet puolessa välissä matkaa, tehneet lenkin yhdessä ja sitten pienet viestitreenit. Lunta on tänä talvena ollut niin vähän, että se ei juuri ole tämän lajin harrastamista haitannut.





Kuinkas ollakkaan kävikin pikkuhiljaa niin, että alettiin innostumaan ja ihan miettimään, mitä kaikkea voisi/pitäisi harjoitella. Sisu on ollut alusta saakka sitä mieltä, että täääää on niiin siiiistiii. Saa vaan juosta minkä kintuistaan pääsee ja siitä palkitaan. Meillä tuo napanuorakaan ei kovin lyhyt ole, niin mitään ongelmia sillä ei ole lähteä minun luotani pois. Kun matkaa ei ole viitsinyt ihan kauheasti lumessa ja välillä vähän kovassa hangessa pidentää, niin olemme treenanneet taukokäytöksiä yms. Seuraavaksi ohjelmassa olisi erilaisten häiriöiden lisääminen matkalle. Tänään kokeilimme jo häiriönä sitä, että omat koiramme juoksevat toisiaan vastaan. Vieraita koiria pitää saada harjoitukseen mukaan, kunhan kevät vähän etenee ja metsässä pystyy kunnolla juoksemaan.

Sisu on juossut treenissä yhteensä noin 1-1,5km matkan. Yksittäinen, kahden pisteen välinen matka on ollut pisimmillään n. 500m. Tekisi mieli lisätä reilusti matkaa ja kokeilla, miten lähtee vajaan kilometrin matkalle yksin, mutta odotellaan hankien sulamista vielä hetki. Vähän itseäni mietityttää matkan pidentämisen yhteydessä riskit törmätä muihin irti oleviin koiriin. Sisu ei taatusti mene kenenkään luokse juoksuosuutta tehdessään, mutta joku muu voi olla aika ärhäkkänä, kun yht´äkkiä metsästä singahtaa kahtasataa juokseva kelpie. Täytyy vaan yrittää löytää maastoja, jossa tämä riski olisi aika pieni.

Koira innostui lajista ja niin nyt olen itsekin tosi innostunut. Tätä piti vain kokeilla, koska meillä noita lajeja olisi ollut jo ennestään ihan riittävästi. Sisu on nyt 5v, joten ihan kauheasti ei kannattaisi keksiä sille uusia aluevaltauksia. Mutta minkäs teet, nämä metsähommat vaan on niin kivoja.

Ja yksi kiva puoli tässä viestin treenaamisessa on se, että tällaisten aloittelijoiden treenit ovat tosi nopeita. Koirien ei tarvitse odotella kauaa autossa.






lauantai 14. tammikuuta 2017

Tieto ei lisää tuskaa

Välillä on hyvä kerrata perusasioita ja päivittää tietonsa uusimpaan tutkimustietoon.

Syksyisen Tuikku Kaimion luennon jälkeen sovimme kouluttajaporukalla, että Tuikku tulee kouluttamaan meitä joulukuun alussa. Vietettiin antoisa päivä oman porukan kanssa ja demokoirien avulla asioita pähkien. Täytyy kyllä jälleen kerran todeta, että Tuikun taito lukea vierasta eläintä (tässä tapauksessa koiraa) on valovuoden edellä huippuinakin pidetyistä lajikouluttajista. Pohdimme paljon koiran tunnetilaa ja erityisesti ääntelyä, joka on seurausta vääränlaisesta tunnetilasta.

Mikään ei ole niin mukavaa ja antoisaa kuin hyvän luennon kuunteleminen. Biologi, eläinten käyttäytymistutkija Katriina Tiira piti luentosarjan Ylöjärvellä syksyn aikana ja viimeinen luento oli eilen. Itse pääsin osallistumaan kahteen viimeiseen, joista toinen käsitteli pelkoja, ääniarkuutta ja eroahdistusta ja toinen koiran kongnitiota ja mitä siitä tällä hetkellä tiedetään. Huima määrä tehdään kyllä tällä hetkellä laadukasta tieteellistä tutkimusta koiriin liittyen eri puolilla maailmaa. Yksi toisensa jälkeen voidaan kumota myyttejä ja uskomuksia koiriin liittyen. Mielenkiintoista nähdä jossakin vaiheessa Katriinan analysoimaa dataa Smart dog-testetistä joita hän on tehnyt jo aika laajalle joukolle koiria. Molemmilta luennoilta tuli hyvää taustatietoa, mitä voin käyttää perustellusti omassa työssäni. Teen töitä paljon sellaisten ihmisten kanssa, joiden tietämys koiran kouluttamisesta ja sen lajityypillisistä käyttäytymistarpeista ovat hyvin matalalla tasolla ja enemminkin käsitykset perustuvat jostakin kuultuihin ja luettuihin uskomuksiin kuin tietoon.

Maaliskuulle olen ilmoittautunut koko viikonlopun kestävään seminaariin, joka on suunnattu eläinlääkäreille ja eläintenkouluttajille. Odotan innolla viikonlopun antia.



Pappa jaksaa heilua


Omien koirien kanssa on lähinnä liikuttu paljon metsissä ja keksitty pientä aktiviteettia. Pilkku on käynyt akupunktiossa. Sille on akanut tulemaan oikeaan etujalkaan oireita, jotka viittaavat nivelrikkoon. Joulun ja vuodenvaihteen ajan liukkaat kelit eivät kyllä vieneet asiaa yhtään eteenpäin. Onneksi myös säännölliset hieronnat jatkuvat.

Sisun kanssa ollaan hömpätty rallya. Ostin tällä viikolla kuukaudeksi vapaaharjoittelun Tampereelle hallille, kun huomasin, että talvi on kohta mennyt odotellessa oman kylän treenihalliin pääsyä. Voittajan kyltit me jo osataan ja radatkin menee suht kivasti. Mestariluokasta on pari kylttiä, jotka eivät ole radalla vielä millään osaamistasolla. Sarjahyppy ei varmaan tule koskaan olemaankaan :) Itsellä on kyllä vielä tekemistä noiden ylempien luokkien ratojen kanssa. Tuntuu, että kyltit tulee aina liian nopeasti eteen, eikä miettimisaikaa jää riittävästi. Hätäpäissään tulee sanottua väärä käsky tai mentyä liian lähelle kylttiä jne. jne., joka onkin koiralle tosi reilua.






Blogeissa on näkynyt hienoja tavoitteita tulevalle vuodelle. Meidän ainoa tavoite vuodelle 2017 on pysyä terveenä, elää hyvää elämää ja levätä riittävästi. Suorittamista ja kisatavoitteita en elämääni edelleenkään halua.







torstai 10. marraskuuta 2016

Uudet tittelit

Viime vuoden syksyllä päätin aloittaa ammattitutkintoon johtavan näyttötutkinnon suorittamisen. Eläintenhoitajan ammattitutkinto ja siinä eläinten kouluttamisen osaamisala oli tarkoitus suorittaa nopsasti kevääseen mennessä.

Minut hyväksyttiin näyttöjeni, opintojeni ja kokemukseni perusteella suoraan näyttötutkintoa suorittamaan eli mitään opintoja oppilaitos ei katsonut minun tarvitsevan enkä itsekään niin kokenut. Työskentelen päätyökseni eläinkoulutuspalveluja tuottavassa yrityksessä ja minulla on alan opintoja ja pitkä kokemus ihmisten kouluttamisesta toiselta alalta. Ajattelin, että tempaisen muutamat näyttöpäivät kasaan ja todistus on kädessä tuota pikaa. 

Prosessin hitaus yllätti minut täysin. Se ei missään kohtaa vastannut mielestäni nykyaikasta joustavaa mahdollisuutta, joita aikuisille pitäisi olla tarjolla. Homma takkusi oppilaitoksen päässä alusta saakka ja pahasti. Koko prosessi oli epäselvä nähtävästi myös henkilökunnalle, mitään kirjallista materiaalia opintojen etenemisestä ei saanut jne. Ainoa mitä sai, niin kaksi vajaan tunnin puhelinkeskustelua ja nekin piti varata yli kuukautta aikaisemmin.  Tuntui siltä, että prosessia hidastettiin tahallaan eli yhteydenpitoon annettiin rajattu puhelinaika, eikä muuta. Perehdytys tutkintoon oli olematon.

Kevättalvella tein aikataulun mukaisesti kovasti töitä näyttöpäivien järjestämiseksi. Pettymyksekseni oppilaitos halusi ne vasta touko ja kesäkuulle. Pääeläinlajini oli koira ja sen toukokuussa vietimme pitkän päivän näyttöjen parissa. Päivää oli arvioimassa yksi arvioija ja työskentelyni kuvattiin videolle kahden muun arvioijan nähtäväksi. Palaute oli hyvää, olin kuulemma valmis ammattilainen asiakaspalvelun, koiran käyttäytymisen, terveyden ja hyvinvoinnin, ongelmakäytösten kouluttamisen jne. saralla.

Toinen näyttöpäivä pidettiin kesäkuun ensimmäisellä viikolla ja siinä eläimenä oli kana. Asiakkaan (10v) kanssa koulutettiin kanoille agilitytemppuja, joita hän oli tubesta nähnyt :) Samalla käytiin läpi kanoja eläimenä, lakisäännöksiä, hoitoa, ravintoa, sairauksia jne. Tuomioksi tuli, että eläin oppii ja asiakasta ohjataan ammattitaitoisesti ja tunnen kanan eläimenä ja sen tarpeet.

Tämän jälkeen tein vielä yrittäjyyden näytön. 

Sitten alkoi tutkintotodistuksen odottaminen ja erilaisten selitysten ja hiljaisuuden jälkeen sain sen marraskuun alussa. Monta kuukautta odottamista eikä kukaan missään kohtaa suostunut kertomaan, milloin se tulee. Tai kerran kyllä annettiin aika, jolloin tulee, mutta se ei tietenkään pitänyt.

No nytpä olen sitten ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja! Ainakin on todistus siitä, että ammattilaiset ovat arvioineet käyttämäni menetelmät nykytietoon perustuviksi ja eettisesti kestäviksi. Työt kouluttamisen parissa jatkuvat.




Lokakuun viimeisenä viikonloppuna eksyttiin Sisun kanssa hakukokeeseen, kun siellä oli tilaa :) Itse en ollut kyllä yhtään tikissä kokeen aikana eikä ollut koirakaan parhaimmillaan. Tottis 89p (kiersi paluuhypyn), esineet täydet 30p, ja juoksemiseksi mennyt hakuosuus 135p Tulokseksi HK1 254p. Sen verran railakkaasti herra juoksenteli, että eksyi näytölle mennessään :) ei hyvää päivää :) se tuomittiin sitten valeilmaisuksi, mitä se ei onneksi sitten ollut. Pisteet ropisivat eikä tuomari oikein arvostanut :) Koko kokeessa puolet koirakoista jäivät kokonaan ilman tulosta ja vain yksi koira sai ykköstuloksen, joten näin jälkeen päin ajateltuna olen ihan tyytyväinen tällä kesän treenaamisella saavutettuun tulokseen ja koulariin.


keskiviikko 26. lokakuuta 2016